SM-kulta meni tiukkojen finaalitaistojen jälkeen Kalliolle. HRD nousi viime vuoden neljänneltä sijalta hopealle ja pronssin nappasi Tampere. c) Ville Päivätie/Star Pass Photos

Järjestyksessä neljännen Suomi Cupin kausi oli monen joukkueen osalta epätasainen ja siksi yleisön kannalta kiinnostava. Muutokset joukkueiden kokoonpanoissa, rosteroinneissa sekä peluutuksissa muodostivat monia kysymysmerkkejä: viime vuoden tulosjärjeksen Kallio-Turku-Tampere-Helsinki odotettiin muuttuvan, mutta tämänvuotista järjestystä vain harva tohti lähteä ääneen veikkaamaan. Kaikki neljä finaalijoukkuetta lähtivät nälkäisinä tavoittelemaan kultaa, kukin käytännössä yhtäläisiltä näyttävin mahdollisuuksin.

Yksikään joukkue ei tänä vuonna selvittänyt runkosarjaa tappiotta, ja kirsikkana kakun päällä runkosarjan häviöt menivät keskenään ristiin kolmen kärkijoukkueen osalta: Ensimmäisessä turnauksessa Tampere pieksi Helsingin, ja kevään turnauksessa Kallio puolestaan otti kuokkaansa Helsingiltä. Syksyllä oli taas Tampereen vuoro jäädä Kallion jyrän alle.

Turku selvitti tiensä finaaliturnaukseen tekemällä selvää jälkeä runkosarjan viitosesta, Oulusta, sekä sarjan jumbosta, Kouvolasta.

Finaalipelit pelattiin lauantaina 10.12. Tampereella. Päivään oli yhteensä neljän semi- ja finaalipelin lisäksi ympätty ykkösdivarin karsintapeli Kouvola-Joensuu, joten luvassa oli täyttä derbyä aamusta iltaan.

Ensimmäinen peli: Kallio vs Turku

Päivän ensimmäisessä ottelussa runkosarjan jälkeen Cupin johdossa oleva Kallio Rolling Rainbow sai vastaansa haastajan asemasta lähtevän Turun Dirty River Roller Grrrlsin. Monia seuroja tällä kaudella ravistelleet pelaajamuutokset, derbyeläköitymiset ja loukkaantumiset myllertävät yleensä pahiten pienempiä seuroja – myöskään Turku ei välttynyt vuoden 2016 hurrikaanilta ja lähti koitokseen melko tuoreella rosterilla. Kalliokin peluutti uudempaa luistelija-ainestaan, ja peli tarjoilikin jännitystä katsojille alusta alkaen: ensimmäisessä erässä johtoasema vaihtui muutaman jamin välein piste-eron pysyessä koko ajan alle kymmenessä.

Vasta viimeistä turnaustaan Kallion riveissä pelaavan Pikanten paukutettua 19 pistettä aivan ensimmäisen erän loppupuolella, voimasuhteet näyttivät kallistuvan vähän kerrassaan Kallion suuntaan. Toisessa erässä sateenkaarisoturit heräsivät tiukempaan pakkapelaamiseen ja hivuttautuivat jami kerrallaan kohti finaalipeliä Turun kiihkeästä puolustuspelistä huolimatta. Pikkuhiljaa Kallio sai komentoonsa myös aluksi pitelemättömältä vaikuttaneen Handy-Andyn. Pelin loppulukemiksi kirjattiin 210–159 Kallion edetessä kultapeliin ja Turun siirtyessä taistelemaan pronssisesta mitalista.

Toinen peli: Tampere vs Helsinki

Toisessa semifinaalissa toisensa kohtasivat runkosarjan kakkonen ja kolmonen, Tampere Roller Derby ja vahvaa kautta takonut Helsinki Roller Derby. Jännite otteluun lähtiessä oli korkea, olihan panoksena finaalipeli. Tammikuinen kohtaaminenkin lieni edelleen tuoreena joukkueiden muistissa ja Helsinki lähti hakemaan revanssia teemanaan ”Tänä vuonna saatana!”. Pääkaupungin ampiaisparvi nappasikin johdon tukevasti käsiinsä pelin alusta lähtien eikä päästänyt Tamperetta missään vaiheessa edes tasatilanteeseen. Helsingin puolustuksen armeijamainen kurinalaisuus kesytti tamperelaisten pisteidenteon ensimmäisessä erässä lähes lähtötelineisiin: erä päättyi enteellisesti lukemiin 103–35, kun TRD:n jo valmiiksi ohuehko jammerirotaario laihtui entisestään harmillisten sattumuksien summana. Kahdella jammerilla on miltei mahdotonta piestä kovaa vastusta – etenkin, jos starpassit eivät ole osa suunniteltua strategiaa tai vastustaja onnistuu ne torppaamaan. Helsinki hyödynsi paitsi tukevaa puolustustaan myös laveaa jammeripenkkiään pukemalla tähtihattuun väliin myös pivottia, oletettavasti säästääkseen pääjammereitaan finaalipeliin.

Mieletöntä taistelutahtoa ja henkistä vahvuutta osoittaen Tampere ei kuitenkaan suostunut luovuttamaan ja kasasi toisessa erässä pisteitä tuplasti ensimmäisen erän saaliinsa verran. Myös erityisesti Naskalin puolustuspeli haki ärhäkkyydellään vertaistaan. Loppulukemat eivät silti jättäneet sijaa spekuloinneille: 202–100 -tulos ponnautti ampparit kultapeliin ja Tampereen puolustamaan pronssiaan.

Kolmas peli: Kouvola vs Joensuu

Kouvola oli koonnut upeasti rivinsä SM-sarjan pudotuspeliin. Divarivoittaja Joensuu hävisi pelin selvällä piste-erolla, mutta antoi kuitenkin vahvan näytön osaamisestaan. c) Ville Päivätie/Star Pass Photos

Seuraavaksi oli finaalijoukkueiden vuoro kerätä voimia, kun Kouvola Rock n Rollers ja Joensuu Rolling Rogues mittelöivät Cup-paikasta. Joensuu voitti tämän vuoden ykkösdivarin päästen täten haastamaan sarjajumbo Kouvolan. Peli kuitenkin osoitti, etteivät divarivoiton tuoneet into ja muutaman vahvan yksilön timanttiset suoritukset aivan ole kylliksi nostamaan Joensuuta Suomi Cupin pääsarjaan.

Hitaasta alkukaudesta ja pelaajakadosta kärsinyt Kouvola on viime aikoina saanut riveihinsä vahvistusta Lahdesta ja Kotkasta. Pinkin betonin kirkkaimmaksi jammeristaraksi on pienessä ajassa noussut väkivahva ja itsevarman ketterä C-H. Armi, jonka suorittamista vahvempaa joukkuetta vastaan jään malttamattomana odottamaan.

Kouvola otti pelin komentoonsa ensimmäisestä jamista alkaen, ja muutama 19 pisteen jami riitti kasvattamaan eron melko hankalasti kurottavaksi jo erätauolle mentäessä: Sally Malicen parinkymmenen pisteen loppurutistus viimeisessä jamissa sentään siloitti tilannetta hieman päättäen ensimmäisen erän lukemiin 132–63.

Toisessa erässä Joensuu kiristi tahtiaan takoen taululle 101 pistettä lisää. Kouvolan etumatka osoittautui silti liialliseksi – Sally Malice yritti jälleen kavennusta erän lopulla, mutta huikea 24 pisteen pinnistys ei enää riittänyt pelastamaan tilannetta. Peli päättyi 249–164 Kouvolan kyseenalaistamattomaan voittoon.

Pronssipeli: Tampere vs Turku

Päivän ensimmäinen mitalipeli toisti kahden ensimmäisen Cup-vuoden asetelman, kun rakkaat kilpakumppanit Tampere ja Turku kohtasivat toisensa jalometallin kiilto silmissään. Katsojien oli lupa odottaa kiihkeää ja tasaista taistoa ja ensimmäiset jamit näyttivätkin toimittavan tilatunlaisen kamppailun.

Varsin pian Tampereen puolustus kuitenkin vakuutti yleisön huolellisesti tehdyistä kotiläksyistä: ensimmäisen erän alkupuolella nähtiin parikin kuivaa putkea, joina TRD piti kakkajoutsenia otteessaan ja kielsi näiltä pisteidenteon tyyten tiristäen samalla itselleen krediittejä lisää kourallinen kerrallaan. Toisaalta niinä kertoina, kun joutsenet pääsivät tienauksen makuun, he eivät tyytyneet yhteen eivätkä kahteenkaan pistekierrokseen kerralla. Niinpä ensimmäisen erän päättyessä Tampereen johtoasema oli vielä sangen maltillinen 30 pistettä.

Toinen erä alkoi niukkapisteisissä merkeissä kummankin joukkueen puolustuksen antaessa parastaan. Turku ei myöskään arastellut hyödyntää starpasseja, joista etenkin joukkueen MVP:ksi valittu Caps Block sai sievoisen osansa, mallikkaan puhtaasti myös pisteitä roolissaan ansaiten. Juuri ennen erän puoliväliä Tampere sai riuhtaistua johtoasemaansa vankemmaksi 25 pisteen jamilla, kun taas Turun ensimmäistä erää kannatelleet isot jamit jäivät toiselta puoliskolta uupumaan. Pelin päätöslukemat 207–158 kirkastivat Tampereen viimevuotisen pronssin ja jättivät vuoden 2015 hopeamitalistit nuolemaan näppejään.

Kotijoukkue Tampere vei tasaisella pistejohdolla pronssin kotiin. Turku pelasi voimakkaasti loppuun saakka, mutta tällä kertaa se ei riittänyt. Tamperetta kohtasi tänä vuonna mittava pelaajakato, mikä näkyi loppukesän peleissä, mutta nyt joukkue oli selvästi saatu kasaan. c) Carlos Marko-Tapio/Derby.Pictures.fi

Kultapeli: Kallio vs Helsinki

Kultapelissä nähtiin Suomen Champseille sopivaa trilleriä, kun pääkaupungin suuret iskivät vastakkain kolmatta kertaa Cupin historiassa. Kahtena ensimmäisenä vuonna voitot menivät vuorotellen Kalliolle ja Helsingille, ja viime vuonna kullan kahmaissut Kallio oli nyt katkolla ensimmäiseksi kahden perättäisen mestaruuden haltijaksi.

Sateenkaarisoturit avasivatkin vahvasti poimien kaksi ensimmäistä liidiä nimiinsä amppareiden etsiessä pelin rytmiä. Kolmas jami vei kuitenkin Helsingin johtoon, joka kesti Kallion ajoittain vahvastakin haastamisesta huolimatta seuraavat 55 minuuttia. Rivinsä kasattuaan ampparit vaikuttivat kaatamattomilta – Kallion peliä puolestaan rasittivat lukemattomat jammeripenaltyt, joiden aikana Helsinki pommitti säälimättä Kallion puolustusta hajalleen.

Yksikään piste ei kuitenkaan tullut kummallekaan joukkueelle ilmaiseksi, eikä piste-ero missään vaiheessa revennyt 35 pistettä suuremmaksi: puoliajalle mentiin lukemissa 92-63. Katsomossa tuskin oli tässä vaiheessa enää yhtään lepopulssia saati haukottelevaa naamaa.

Toisen puoliajan alussa nähtiin tappavaa hivutusta, kun joukkueet taivalsivat niukkapisteinen jami kerrallaan kohti ratkaisua. Periodin puolessa välissä Kallion katsomo nielaisi tyhjää, kun HRD pyssytteli 22 pisteen jamin. Kallion 8 vastapistettä samassa jamissa valoivat kuitenkin uskoa tasoittamisen mahdollisuuteen – ja vain jamia myöhemmin käynnistyikin Kallion huikea loppukiri. Sateenkaarisoturit eväsivät amppareilta scorauksen peräti neljäksi perättäiseksi jamiksi takoen itse vinhat 35 pistettä ja kaventaen eron kahteen sydäntäraastavaan pisteeseen.

Viimeiseen jamiin lähdettiin tilanteesta 151–145 HRD:n johtaessa yhä täpärästi. Katsomo ei pysynyt enää istuallaan, kun Kallion Kamasuttura ensin tempaisi liidin nimiinsä – ja sitten hukkasi sen syyllistymällä penaltyyn. Kallion puolustus ei ollut kuitenkaan vielä lakannut pelaamasta eikä aikaakaan, kun Helsingin jammeri Nöki otti vastavuoroisesti boksireissun initial passillaan. Kun Kamasuttura vapautui boksista, hän luisteli kuin keitetty peikko – ei yhtä, ei kahta vaan kolme scoring passia ansaiten joukkueelleen 15 pistettä, viime hetken johtoaseman sekä lopulta Suomen mestaruuden. Peli päättyi lukemiin 151–160 Kallion hyväksi.

Hieno päivä, hienot pelit – kiitos kaikille mukana olleille ja onnittelut mitalisteille!

teksti: Kata Salaspuro